MITÄ MINULLE KUULUU?

Vuodenvaihteen jälkeen elämäni on ollut hektistä, jonka vuoksi kirjoittaminenkin on jäänyt taka-alalle. Koen kuitenkin, että elämäni on alkanut tasapainottumaan ja voin henkisesti paremmin kuin vuosiin. Elän nyt ja jatkossa itselleni, enkä voisi olla onnellisempi. Meillä on vaan tämä yksi elämä ja just sä päätät millainen se on. Mun on hyvä näin.

Muutin uuteen asuntoon pari viikkoa sitten ja se olikin yksi työmaa, koska tein tätä muuttoa viikon verran yksin. Tähän lasken mukaan esimerkiksi loppusiivouksen, jossa vierähti kolme päivää ja itse pakkaamiseen muutama päivä. Myös avaimia piti viedä ja hakea Helsingistä asti, johon kului oma aikansa. Itse muutto tapahtui yhden päivän aikana ystävien ja perheen avustuksella.

Nykyinen asuntoni on tuttu, koska olen asunut täysin samanlaisessa, mutta vain eri rapussa. Oli helppo asetella huonekalut vanhoille tutuille paikoilleen. Täältä silloin lähdin miehen matkaan ja tänne minä lopulta palasin. Tuttua ja turvallista, osaltaan surullista. Tosin edellisessä asunnossa olin ensimmäinen asukas, tässä nykyisessä en – ja se valitettavasti näkyy. Yritän ymmärtää, että meitä on moneen junaan ja käsitykset esimerkiksi siivouksen laadusta vaihtelevat. Tästähän sitten alkoi rumba minun ja vuokranantajan kanssa, koska asunto oli epäsiisti ja halusin siitä korvausta. Siinä soiteltiin siivousfirmojen, managerien ja huollonkin kanssa ristiin rastiin ja lopulta sitten sain hyvitystä seuraavaan vuokraan. Ja mitä huoltoon tulee, ne kävivät ensimmäisen viikon aikana kolmesti ja vieläkin odottelen milloin he saavat loput asiat asunnossa korjattua. Niin älytöntä, että edellistä asukasta ei näköjään ole kiinnostanut mikään huoltotoimenpide tässä asunnossa ja nyt se on minun hoidettavanani. Uskon, että lopussa kiitos seisoo.

Uudesta asunnosta tulee postaus, kunhan saan myytyä ja ostettua pari uutta huonekalua. Isommasta asunnosta pienempään on aina tämä sama ongelma, että huonekalut tuppaa olemaan liian isoja. Tästä en ole kuitenkaan ottanut stressiä, mutta pitäisi kyllä jo päästä huonekalukaupoille!

Töissä asiat rullaavat omalla painollaan ja muutoksia tulee ja menee. Tällä viikolla olin kehityskeskustelussa ja sain työstäni kiitosta, joka tulee näkymään myös palkassa. Sen puolesta kaikki on hyvin.

Mitä tulee yksityiselämääni, olen jo noussut jaloilleni ja antanut uusille tuulille mahdollisuuksia. Latasin muun muassa tinderin, vaikken vielä tiedäkkään mitä sieltä etsin. Toisaalta eron jälkeen tiedän tasan tarkkaan mitä haluan ja mitä en, jonka vuoksi minulla on tainnut olla kaiken kaikkiaan viisi matchia, jotka sitten olenkin jo poistanut. Tinderin ero parin vuoden taakse on älytön, nykyään sovellus muistuttaa enemmän peliä boostereineen ja jäsenyyksineen kuin deittisovellusta. Koen myös, että käyttäjät ovat kyynistyneet sovelluksen suhteen, koska eihän siellä enää keskustella… siellä kerätään matcheja ja kasvatetaan egoa. Törmäsin täällä myös exääni, jonka profiiliin ensin pysähdyin, mutta sitten ensimmäisenä ajatuksena päähäni tuli vain, että onnea sille seuraavalle joka ottaa hänen ongelmat kannateltavakseen. Hän ei ole enää murheeni. Huomaan, että mitä pidempi aika erosta on, sitä vähemmän suhdetta ajattelen lämmöllä. Olisi pitänyt osata lähteä ensimmäisestä valheesta, mutta nämä ovat näitä jälkiviisauksia.

Eroista puheenollen, minun suurena apuna oli Marika Rosenborgin (parisuhdevalmentaja ja eroasiantuntija) kirjoittama kirja Sinä selviät kyllä erovuoden matkaopas. Tämä kyseinen opaskirja auttaa eroavan elämänmuutoksen läpi ja sisältää paljon muiden kokemuksia, vertaistukea, toimintamalleja ja uusia ajatuksia erosta ja sen ylipääsystä. Tämä ainakin avasi omat silmäni.

En ole tarkemmin ajatellut tulevaisuutta, elän nyt aikalailla hetkessä. Pyrin saamaan asunnon mieleisekseni ja nauttia taas elämästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Ensi viikolla minun rokki-ikäkin jää taakse ja tätä olisi tarkoitus juhlia kavereiden kesken. Olen pitänyt hyvin kiinni uuden vuoden lupauksistani, eli tällä hetkellä kaikki on paremmin kuin hyvin.

Seuraavaksi olisi vuorossa asunnon siivous, joka minulla tapahtuukin joka sunnuntai. Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille! 🙂

20 KYSYMYSTÄ MINUSTA

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vuosi on alkanut kivasti ja töihinkin olen jo palannut eli arki on tullut taas kuvoihin. Kuukauden tauko teki tehtävänsä hyvin, vaikka alku tuntuikin raskaalta. On ollut ihana palata tuttuihin kuvoihin ja ihmisten pariin… mutta sitten asiaan! Tämmöinen kysymyspostaus on pyörinyt hetken blogeissa joita seurailen ja tottakai minäkin halusin tämän toteuttaa ja julkaista teille. Eli kysymys kuuluu: kuinka usein…

Teet suursiivouksen kotona? – Pyrin siihen kerran kuukaudessa. Viikoittain kuitenkin pidän yleissiisteydestä huolta, eli muun muassa imuroin ja pyyhin tasoja. Suursiivous merkitsee minulle sitä, että jokainen tila käydään läpi perusteellisesti ja pyykinpesu- ja astianpesukone huutaa imurin tahdissa.

Käyt ruokakaupassa? – Aikalailla kerran viikossa. Näin sinkkuna ei ruokaa tarvitse ostaa ja tehdä niin paljoa kuin aiemmin. Huomaan myös, että kassan ilmoittama hinta on noin puolet edullisempi, tästä en valita.

Kotisi pääsee ihan räjähdyskuntoon? – Jos luonani on ollut illanviettoa tai juhlat niin vain silloin. Olen loppupeleissä aika tarkka ettei koti pääse lääväksi. On aina kiva tulla siistiin kotiin.

Syöt noutoruokaa? – Tähän taidan sortua keskimäärin kerta viikkoon. Välillä useammin ja välillä vähemmän.

Syöt karkkia? – Useammin kuin kerran viikossa. Tätä pyrin kuitenkin tänä vuonna vähentämään ja lisäämään liikuntaa arkeen, joka oli uuden vuoden lupaukseni.

Käyt kampaajalla? – noin 2-3 kertaa vuodessa. Olisi taas kyllä aika mennä!

Tarvitset omaa aikaa? – Vaikka olen mielestäni sosiaallinen ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni niin tulee sellaisia hetkiä, että sosiaallisuus uuvuttaa, varsinkin arkisin. Tykkään viettää aikaa enemmin kotona kuin ”ulkona”, mutta mielummin jonkun kanssa kuin yksin. Ihanan ristiriitaista.

Harrastat liikuntaa? – Liian harvoin. Pyrin paneutumaan tähän tänä vuonna.

Panostat isommalla rahalla kauneuteen tai hyvinvointiin? – ”Him: where’s all your money? Me: it’s on my face” kuvaa minua hyvin.

Ostat uusia vaatteita? – Aikalailla kerran kuukaudessa tulee joko käytyä shoppailemassa tai sitten nettishoppailen sohvalla makoillen.

Käyt puntarilla? – En ole omistanut puntaria vuosiin. Varmaan viimeksi vuosi sitten lääkärintarkistuksen yhteydessä.

Pohdit tulevaisuudensuunnitelmiasi opintoihin tai työhön liittyen? – Tulee sitä aika usein ajateltua, koska tulevaisuus on ollut niin avoin työrintamalla tässä pari vuotta. Olen kuitenkin alalla josta pidän. Myös omassa yksityiselämässäni uudet tuulet puhaltaa niin tullut ajateltua askelmerkkejä uudelleen ja mitä kaikkea uutta haluan elämääni ja mitä en.

Tunnet stressiä opinnoista tai töistä? – Itse työstä en ota stressiä, vaan kaikesta muusta sen ympärillä olevista kuvioista.

Tunnet tyytyväisyyttä tämänhetkisestä työ- ja opiskelutilanteestasi? – Olen tyytyväinen nykyiseen työtilanteeseen, olen epävarma tulevaisuudesta.

Näet vanhempiasi? – Viikottain. Äidin kanssa juttelemme puhelimessa lähes päivittäin ja isä laittaa whatsapissa kissakuvia. 😀

Näet ystäviäsi? – Viikottain. Enemmän viikonloppuisin kuin arkisin. Pyrin järjestämään ainakin kerran viikkoon jonkun kohtaamisen.

Sanot läheisillesi, että rakastat heitä? – Usein ja huomaamattanikin. Olen saanut kuulla, että käytän usein ”rakas” -sanaa, oli sitten kyseessä kuka tahansa läheisempi henkilö… tai eläin.

Riitelet pari- tai ystävyyssuhteessa? – Vihaan riitelyä, jonka vuoksi koitan vältellä sitä viimeiseen asti. Mielummin haluan keskustella.

Vierailet isovanhempiesi luona? – Liian harvoin.

Olet erimieltä kumppanisi kanssa? – Minulla ei ole kumppania.

Scroll to top